Laut

Improvvisatore  Involontario Records II 0036

 

Italialainen laulajatar Gaia Mattiuzzi oli ainakin minulle täysin uusi tuttavuus ennen kuin sain hänen uusimman levynsä, Laut, käsiini. Käytännössä en tiennyt hänestä yhtään mitään. Hän onkin omalla tavallaan laulun alalla ”outo lintu”. Hän on tuttuun tapaan aloittanut pianonsoitolla yhdeksän ikäisenä, mutta varsin pian innostui äänen käytön moninaisista mahdollisuuksista. Hän ei ole kuitenkaan ”heittäytynyt” suoraan musiikin piiriin, vaan on suorittanut psykologian ja sosiaalipedagogian loppututkinnon. Tähän koulutustaustaan nähden improvisoidun lauluharrastuksen kytkeminen tuntuu jopa luontevalta.

 

Italialaiset ovat ranskalaisten ohella vahvoja improvisoidun abstraktisen jazztaidemusiikin edustajia. Tähän sarjaan voitaneen laskea myös Gaia Mattiuzzi, joka ilmaantui Italian jazzpiireihin vuonna 2010, yhdessä rumpali Francesco Cusan kanssa, julkaistun Skinshout -duon levyn Caribbean Songs” myötä. Siitä alkaen hänestä on kehittynyt merkittävä tekijä Italialaisessa jazzissa.  Vaikka Mattiuzzi liikkuu tyylillisesti monilla musiikin alueilla ”undergroundjazzista” klassiseen musiikkiin, niin hänen lauluaan ei voi pitää ainakaan nykyaikaisena viihdemusiikkina, sen verran erikoista ja särmikkään monimutkaista hänen esittämisensä on. Siitä voisi löytää äkkinäisesti jazzin puolelta ”monkkimaista” rosoisuutta, Evan Parkerin ja Alexander von Schlippenbachin ennakoimatonta arvaamattomuutta tai John Cagen kokeellisuutta. Klassinen kamarimusiikki kuuluu myös hänen repertuaariinsa.

 

Kappaleiden valinta on hyvin monipuolinen. Mukana on mm. Hanns Eislerin ja Bertolt Brechtin yhteistyöstäBettellied, Nina Simonen Images of a Wayward Soul, Steve Lacyn Prospectus sekä pianistina levyllä soittavanFabrizio Puglisin sävellyksiä. Näissä ympyröissä Mattiuzzi liikkuu rohkeasti riskirajoilla, uusilla alueilla, pyrkien esityksessään kohti jonkinlaista tuntematonta päämäärää.  Hänen äänenkäytössään on väkevää rauhattomuutta, ristiriitaisuutta ja originellia omaperäisyyttä. Se on sekoitus ajattomuutta, mistä voi löytää piirteitä monista eri kulttuureista. Tällainen klassisen näkökulman korkealentoisuus sukeutuu hienosti arabialaisen musiikin soundimaailmaan Abou Khalil Rabihin kappaleessa Nightfall, missä taustasta kuuluu arabialaisen Oud -kielisoittimen ääni, vaikka sellaista ei levyn soitinkoostumuksessa ole edes mainittu. Ehkä se on tuotettu rumpali Cristiano Calcagnilen käyttämien äänitehosteiden kautta. (JKi)

 

Gaia Mattiuzzi: laulu, äänenkäyttö, Fabrizio Puglisi: piano, Cristiano Calcagnile: rummut, elektroniset äänitehosteet, Stefano Senni: kontrabasso (raidat 4, 5)

Äänitys: Stefano Amerio, Artesuono Studio, Cavalicco, Udine, Italia, 27. ja 28. marraskuuta, 2012. Miksaus ja masterointi: Giuseppe Lo Bue, Ground Zero Studio, Bologna, Italia. Tuotanto: Gaia Mattiuzzi, Improvvisatore Involontario, Bolzano. Kannen suunnittelu: Laura Ciranna. Kuva: Barbara Rigon. Julkaistu: 2013.

 

1.  Bettellied  (H. Eisler / B. Brecht)  5:14

2.  Harmonie  (F. Puglisi / C. Baudelaire)  6:44

3.  Images of a Wayward Soul  (N. Simone) 5:19

4.  Morenica  (trad.) 9:17

5.  Prospectus  (S. Lacy)  5:18

6.  Ibla Balms  (F Puglisi / C Calcagnile)  2:10

7.  The World Feels Dusty (A. Copland / E. Dickinson)  5:29

8.  Nightfall  (A.K. Rabih)  6:51

9.  Duquillity (M. Waldron)  6:10